+358 40 152 6501 info@helsinginkotifysio.fi

Aikaisemmin sanottiin, että MS-tautia sairastavien ei pitäisi harrastaa liikuntaa, koska ajateltiin että se nopeuttaa ja pahentaa sairauden kulkua. Mutta mitä tämän päivän tutkimukset sanovat? Tässä blogissa pohditaan mitä tämän päivän tutkimukset sanovat fyysisen aktiviteetin eduista MS-tautia sairastaville.

Mutta ensin mitä on MS- multippeliskleroosi?

MS-tauti on krooninen, neurologinen sairaus, joka vaikuttaa keskushermoston hermosoluihin. Se on autoimmuuninen sairaus, mikä tarkoittaa, että immuunijärjestelmä luo vasta-aineita jotka hyökkäävät kehon omiin kudoksiin. Sairaus on tavallisempi naisilla kuin miehillä ja perinnöllisyys voi vaikuttaa taudin saantiin. Diagnoosi annetaan useimmiten 20-40 vuotiaana. MS-tautia kuvataan usein aaltoilevana sairautena. Aaltoilevalla sairaudella tarkoitetaan oireiden jaksottainen esiintyvyys. Se kuinka tiheästi jaksot esiintyvät vaihtelee kuukausista vuosiin ja niitä ei voida ennakoida. Tänä päivänä on olemassa tehokas lääkitys MS-sairauteen joka voi vähentää jaksojen syntymistä ja viivyttää toimintakyvyn alenemista.

Yksi MS-taudin tavallisimmista ensioireista on toispuoleinen näön heikentyminen johtuen näköhermon tulehduksesta. Sairaus voi myös alkaa muilla oireilla esimerkiksi puutumisella tai jollain muulla erikoisella tuntemuksella kädessä tai jalassa. Saattaa esiintyä myös lihasvoima-, huimaus- tai koordinaatio ongelmia. Oireet ovat usein ohimeneviä ja sairastunut

henkilö palautuu useimmiten kokonaan ensimmäisen oireilun jälkeen. Näiden fyysisten oireiden lisäksi MS-tautiin liittyy myös uupumusta, masennusta sekä muisti- ja keskittymisvaikeuksia.

MS-tauti ja liikunta

Kuten aikaisemmin mainittu oli suositus MS-tautia sairastaville pitkään, ettei kannattaisi harrastaa liikuntaa. Syy suositukseen oli, että osa henkilöistä koki liikunnan pahentavan oireita kehon lämpötilan kohottua. Toinen argumentti oli, että liikunnan välttäminen vähentäisi uupumusta ja tällöin lisäisi jaksamista päivittäisiin toimintoihin.

On tutkittu, että lähes puolet MS-tautia sairastavat henkilöt kokevat oireiden pahentuvan liikuntasuorituksen jälkeen, mutta useimmilla nämä oireet palautuvat ennalleen noin 30 minuutin jälkeen. Tällöin liikuntaa on suositeltu yhä useammin henkilöille jotka ovat sairastaneet MS-tautia viime vuosikymmenien aikana.

Tutkijat ovat pohtineet olennaisinta syytä siihen, miksi MS etenee. Johtuuko se sairauden etenemisestä (keho hyökkää omiin kudoksiin) ja/tai siitä, että kyseinen tautia sairastava henkilö liikkuu vähemmän kuin vastaava terve henkilö? Oletetaan, ettei sairaudesta johtuvia vaurioita voida korjata liikunnan avulla kun taas inaktiivisuudesta johtuvat vauriot voidaan korjata. Lisäksi oletetaan, että vauriot yleensä johtuvat jälkimmäisestä, eli inaktiivisuudesta.

Kuntoutus on tervetullut lisä lääkitykselle estääkseen sairauden kulkua. On huomattu, että liikunnalla voi olla anti-inflammatorinen vaikutus tautiin ja se voisi kenties hidastaa taudin etenemistä. Jos tämä pitää paikkansa, liikunnasta tulee tehokkain menetelmä vähentää invalidisuutta ja ylläpitää toimintakykyä.

Sekä terveillä että MS-tautia sairastavilla voidaan nähdä samat negatiiviset seuraukset liikkumattomuudesta johtuen. Muutamia niistä ovat: sydän- ja verisuonitaudit, ylipaino, diabetes 2, osteoporoosi ja uupumus. Näiden lisäksi MS-tautia sairastavilla on jo ennestään korkeampi todennäköisyys kärsiä osteoporoosista, masennuksesta, uupumuksesta sekä sydän- ja verisuonitaudeista.

Johtopäätöksenä voidaan siis pitää, että myös MS-tautia sairastava henkilö hyötyy liikunnasta. Siitä huolimatta jos regression on olemassa, miten pitäisi treenata? Kuinka usein? Ja kuinka paljon? Tätä pohditaan meidän seuraavassa blogissa.